Kalapäiväksi oli sääennusteiden ja aikataulujen takia sovittu tiistai-ilta. Pitkin päivää oli vielä epäselvyyttä mitä lähdetään pyytämään, kuhan jigaus, säyneen lippakalastus vilahteli keskusteluissa. Hauenkalastus on ollut koko kesän niin hiljaista, että se ei ollut edes ensimmäinen vaihtoehtoni.
Koukkukauppiaana toimiva Jonas kuitenkin väläytti ideaa että panostetaan koko ilta/yö hauenkalastukseen. Tarjosin huumorilla vaihtoehdoksi flötestrollingia, eli kohouistelua, sillä kaveri ei suuremmin ole innostunut täkykalastuksesta. Puolihuumorilla heitettyyn ideaan kuitenkin tartuttiin.
Sitaisin edellis iltana muutamat rigit ja uptracet mukaan, rigit tehtiin savage gearin 0.39mm 49-säikeisestä teräsvaijerista ja uptrace pykälää paksummasta.
Tarjosin pienempää Okuman Epix baitrunner kelaa ensikertalaiselle, mutta tämä halusi käyttää omaa kelaansa. Jonaksen kela on hillittömän kokoinen Okuma Raw 2 80, jossa ei siis ole baitrunner toimintoa. Itselleni valkkasin Okuman Epix v2 55 baitrunner kelan.
Pakastetut särjet sulasivat puolessatoista tunnissa ennen lähtöä kuumassa vedessä.
Ajelin kohtaamispaikalle jossa pakattiin kaverin kamat pieneen mutta pippuriseen kalastusbiiliini.
Puolen tunnin ajelu järvelle ja kumivene täyttymään, samalla kasattiin setit ja päätettiin että aloitamme vieheillä ja siirrymme sen jälkeen kohouistelun pariin.
Pikkukalaa löytyikin kaiulla pian, mutta vieherallin ja parin siirtymän jälkeen oli ainoat tapahtumat Jonaksen tailbaittia puraissut puolen kilon hauki, ja mun pilkkivavalla tarjottuun matoon puraissut parisataa-grammainen ahven.
Kello repi jo yli kymmentä kun vietiin viehevälineet rantaan ja vaihdettiin kohouisteluun.
Syötiksi valitut kookkaat särjet laskettiin noin puoleentoista metriin inline kohojen avulla ja hidas lipuminen ympäri järveä alkoi.
Ensimmäisessä matalassa raapaisin oman syöttini pohjaan, saatiinpa edes kuunnella hetki juoksevaa siimaa :D
Muutaman kierroksen jälkeen ajauduttiin oletettua matalampaan ja Lowrancen näytön mukaan vettä oli veneen alla enää 90cm, pohjatärppi odotettavissa. Jonaksen miehekkään RAW:in auki jätetty jarru alkoikin juoksuttaa siimaa. Pysäytin moottorin ja ojensin vavan keulaan, jarrua kireämmälle ja puolasta kiinni. Vene lähti kohti oletettua pohjakosketusta Jonaksen pumpatessa vapaa, samalla kuitenkin näin Jonaksen kohon ohittavan omani ja painelevan veneen vierellä. Samalla ääni väristen kaveri ilmoitti että kyllä täällä taitaa kala olla..
Kala väsyteltiin rauhassa ja muutamaan kertaan se kävikin jo näytillä, lopulta se saatiinkin veneen vierelle josta liplockkasin sen.
Ensimmäinen huomio kiinnittyi massiiviseen päähän, aivan valtava kuuppa!
Pidin kalaa veneen laidalla vedessä, Jonas levitti ikea-säkin veneen lattialle ja ojensi suonipihdit.
Nappasin hyvin niukasti kiinni olleen koukun irti leuasta ja nostin kalan veneeseen. Säkkipimeässä vedestä nouseva kala olikin vakuuttava näky. Irvistyksestä kaveri sai jo varmaan osviittaa että ihan kevyestä kalasta ei ole kyse.
Ojensin kalan saamamiehellä ja annoin kameran laulaa. Kirosin samalla ulkoisen salaman unohtamista. Muutaman foton ajan rimpula keulamies jaksoi kalaa kannatella, kunnes oli jäähyväisten aika. Vajaan minuutin elvyttelyn jälkeen daami ui takaisin valtakuntaansa ja veneessä lyötiin yläfemmat ja korkattiin mallasjuoma. Fiilis oli katossa.
Tarkkoja mittoja ei säkkipimeässä ja pienessä veneessä edes yritetty, olennaista on että kala oli komea ja pitkästä aikaa veneessä oli kunnon kala käymässä. Kala jatkaa siis kasvuaan ja ehkä tarjoaa elämyksen seuraavalle kalastajalle.
Puheiden perusteella tämä tuskin jäi Jonaksen viimeiseksi kohouistelu reissuksi ;) Monipuolisuus kalastuksessa on todella hienoa!
Timo.
